Olen lukenut kaikki Marisha Rasi-Koskisen teokset ja pidän niistä hurjan paljon. Neljäs niistä, Eksymisen ja unohtamisen kirja, koukutti, harhautti kerta toisensa jälkeen ja viimeisen sivun myötä jää tuijottamaan seinää ja pyörittelemään ajatuksien nyöriä